Vaikka usein puhutaan lutikan puremista, lutikka ei oikeasti pure, vaan pistää ja imee verta imukärsällään. Lutikalla ei ole leukoja eikä hampaita, joilla se voisi purra ihmistä.
Lutikan pistos saattaa näyttää samanlaiselta kuin esimerkiksi hyttysen pistos ja siten olla vaikeasti tunnistettava. Iholle syntyvät jäljet ovat yksilöllisiä, esim. punoitusta, turvotusta tai kutisevia paukamia ja näppyjä. Osalle ihmisistä ei jää mitään jälkiä. Pistoksen ihoreaktio voi tulla myös päivien viiveellä.
Pistokset ovat usein pinnallisten verisuonten läheisyydessä niissä vartalonosissa, jotka jäävät nukkuessa peiton ulkopuolelle (käsivarret, sääret, jalat, kaula). Jälkiä esiintyy tyypillisesti peräkkäin tai vierekkäin kolmen ryppäissä. Lutikka jatkaa pistämistä ja siirtyy uuteen kohtaan, kunnes löytää tarpeeksi pienen verisuonen, josta se saa imettyä verta.